Follow Instagram

6.20.2014

Some therapy



Let's do some talking. So I've been gone for a really long time, I didn't even manage to deliver all of the traveling posts from last summer. For some reason writing the blog has been such a big effort to make. It has felt like an obligation and something that takes all my powers away. In common language; Way too hard to do.

Tehdäänpä vähän pohdintoja tässä. Oon ollut poissa todella pitkään. En edes onnistunut postaamaan kaikkia viime kesän matkakuvista. Jostain selittämättömästä syystä tää koko blogiin kirjottaminen on tuntunut todella raskaalta. Oon nähnyt tän velvollisuutena ja aikaani tuhlaavana, vaikka oon tuhlannut sitä sitten enemmän muihin turhuuksiin.


  Reason for this is maybe the fact that I really don't know how to write. I even thought about deleting my blog totally but when I tried to picture not having a blog I realised that I need it. When I first time started writing my thoughts to internet it was 2007. I was 13 years old and decided to make a secret blog where I could write to myself about the things that I see is important. It was like an online diary. That time I spent a lot of time every evening putting my thoughts together and writing them on paper. It felt meaningful and very therapeutic. When I stopped writing for myself the interest to the whole thing went down.
Recently I've been writing my diary again. I've been going through a lot of changes in my life the past year and to be honest I never thought about them. I just ignored them and tried to concentrate on all the other things in life. Or well, things that got my mind away from thinking about ME. That means a lot of new tv series and studying.

Syy tähän on luutavasti se etten tiedä miten kirjottaa. Pohdin myös koko blogit poistamista, mutta kun mietin tätä "blogitonta todellisuutta" mielessäni ni tajusin, että mähän alotin tän kirjottelun nimenomaan siks että saan tästä niin paljon irti. Vuonna 2007 mä avasin mun ekan blogin joka oli salainen. Sinne mä vuodatin kaikki asiani. Tuohon aikaa mun arkipäivään kuului se, että illalla ennen nukkumaan menoa mä otin päiväkirjan esiin ja kirjotin sinne kaiken mitä olin sinä päivänä miettiny. Tää kirjottaminen tuntuu niin helvetin terapeuttiselta. En ymmärrä miks oon tän lopettanu.
Lähiaikoina myös päiväkirja on saanut taas enenmmän huomiota. Tänä vuonna on tapahtunu sen verran taas muutoksia elämässä, että ne kaipaa vähän pohdiskelua. En oo sitä kuitenkaan tehnyt vaan sen sijasta ignoorannut nää tunteet ja ajatukset ja keskittynyt asioihin, joiden kautta ei tarvitse miettiä itseäni tai yhtään mitään oikeastaan. Eniten aikaa kului katsoen tv sarjoja, opiskellessa ja salilla. Loppu oli sitten vaa tekosyitä.  


 So, changes. Almost a year ago I moved away from my childhood home and the town where I was born and lived my whole life in. To some people it means nothing. For me it means the world. Of course I also want to try my wings and fly away from home. In fact I can't see myself living in  Finland for a long period of time anymore. I'm European, Europe is my home and I don't think im destened to live my whole life in one single country. Maybe it comes from the fact that I have another home in the southern europe that is calling me back every single moment. But the truth is I want to try out places. Maybe some small place will get my heart someday and I will call it my ultimate home. Or maybe I'll just make peace with the fact that the whole world can be my home.
 When I moved away I thought I'd have an awesome new life and new friends and blabla. Didn't quite go that way though. The last year has been the most lonely year of my whole life. Even though I'm living with my dear sister Hermina. For two of us I think this moving together brought us closer. For that I am very happy.
There are also some people that were very important to me and a really big part of my life for a longer period of time but are no longer a part of it. That's what sometimes happen when you try to live your own life and make some mental growing. Other people can't always follow and to be honest they shouldn't have to. We follow our own paths.

Joten tosiaan.. Muutoksia. Melkeen vuosi sitten mä muutin pois vanhempieni luota kaupungista jossa oon syntynyt, kasvanut ja elänyt. Joillekin tää tuntuu vähäpitoiselta ja todella moni haluaakin pois synnyinseuduiltaan "kokeilemaan siipiään". Kyllä mäkin haluun. Itseasiassa haluaisin ulos koko Suomesta kokeilemaan siipiäni. En jotenkaan nää itseäni yhden maan kansalaisena tai yhden maan asukkaana. Mä oon Eurooppalainen. Ehkä tää juontaa juurensa siitä, että mulla on toinenkin kotimaa tuolla kaukana Euroopan eteläosissa joka vahvasti vetää mua puoleensa. Mut samalla mulla on suurta yhteenkuuluvuutta Suomen kanssa. Oli miten oli en halua elää yhdessä maassa koko elämääni. Haluan kokeilla eri paikkoja. Ehkä sieltä joskus löytyy joku oma pieni koti jostain maailmankolkasta tai sitten voin vaan hyväksyä tosiasian, että koko maailma on mun koti.
Oli miten oli. Oletin viime vuoden syyskuussa, kun muutin Kuopioon, että nyt muuttuu elämä ihan täysin. Uuden kaverit ja uusi jännittävä sosiaalinen elämä. Ja paskat. Yksinäisin vuosi tähän asti. Hyvä puoli oli se, että asun siskoni Herminan kanssa. Meidän välit on tän yhdessä asumisen aikana vaan lähentynyt. Monet kysyy, että miten voin asua siskoni kanssa, emmekö riitele koko ajan? Vastaus on, että ei riidellä. Ei kuulu meidän kommunikointi tapoihin. Meillä menee helvetin hyvin :)
 On myös ihmisiä jotka kadotin tän vuoden aikana. Ihmisiä jotka oli pitemmän aikaa osa mun elämää joka päivä ja todella tärkeitä mulle. Joskus kuitenkin käy niin, että kun lähtee omille teilleen, haluu itsenäistyä ja kasvaa henkisesti, ympärillä olevat ihmiset ei pysy mukana. Mut ei niiden välttämättä tarviikkaan. Me kaikki seurataan omaa tietämme :). 


To be honest I don't think I got much out of this year because of all the ignoring. Many changes for sure but I guess I lost the track of where I'm going. I dunno about the rest of you but for me, writing my thoughts down always gives me new kind of theories about myself and the world. Know that small light that comes above peoples heads in comic books when they invent something? Well that feeling I get when I find a new theory! :D

Totta puhuakseni en usko, että sain paljoa irti tästä vuodesta kaiken sen välttelyn takia. Monia muutoksia kyllä tapahtu, mutta mä en miettiny niitä kun ne tapahtu ja mä en pohtinu yhtään mitään asiaan liittyvää. Joten mä vähäniinkun kadotin sen mihin mä oon menossa. Tiiättekö sen pienen lampun joka piirretään sarjakuvissa olennolle, joka keksii sillä hetkellä jotain todella fiksua? No se tunne mulle tulee aina kun mä pohdin asioita ja luon uuden teorian tästä asiasta! :D Paras hetki ikinä, minkä takia suosittelenkin pohtimista julkisesti tai yksin päiväkirjan ääressä. Parasta!


 So where am I getting with all this .. Well I got into a university. The place where I wanted to go. Clinical Nutrition in the University of Eastern Finland in Kuopio-city. I studied for five long months and I did it. And I couldn't be more proud of myself. Next year I want to be totally different. I'll have to give a big push on the social life. Can't go on another year not knowing anyone from the whole town. To be honest I had my chances with people but since I spent my whole time studying and the rest of it at the gym and making excuses.. here I am.

Mihinhän mä tälläkin postauksella pyrin.. No pääsin opiskelemaan yliopistoon. Paikka mihin eniten halusinkin koko maailmassa. Ravitsemustieteisiin Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon. Luin viisi kuukautta ja sisään pääsin ja oon helvetin ylpeä itestäni. Ensi vuodesta tulee kyllä niin erilainen kuin tästä. Aijon pistää ison painoarvon sosiaaliseen elämään, sillä mä en aijo elää enää toista vuotta tuntematta melkeenpä ketään koko Kuopiosta.


But this post was about me letting myself know that writing something deeper than just the todays outfit is possible for me. And I hope that is a key for me coming back to the blogging world :)

Mutta tän postauksen tarkotus selvis; sain itteni vihdoin kirjottamaan edes vähän jotain syvällisempää kuin päivän asusta! Go me! Eli juuri se mitä blogilla alunperin halusin. Toivottavasti tää saa mut nyt takasin taas kirjottamisen pariin. :)

by, Sabina

Ps. The photos are from the last summer's trip that I took with my sisters. Most of them taken in Zagreb, Croatia. (Check the roadtrip posts here: 1. , 2.3.) / Kuvat on viime kesän sisarusmatkalta. Suurin osa näistä kuvista on Zagrebista, Kroatiasta. (Matkapostauksiin täältä; 1. , 2. , 3. )